Kävin viime viikonloppuna äidin asioilla kangaskaupassa ja siinä myyjää odotellessa silmäilin kangasvalikoimaa läpi. Minähän olen ihan toivottoman surkea ompelussa ja menetän hermoni ompelukoneiden kanssa ihan nanosekunnissa. Itsekseni siinä mietiskelin, että eipä tarvitse edes haaveilla kankaiden ostosta.. KUNNES mun silmiin sattui aivan i h a n a kettukangas.
No niinhän siinä sitten kävi, että palasin kotiin puolen metrin pätkä kettukangasta mukanani.
Löysin tosi hyvän ja yksinkertaisen pussukan ohjeen Pientä kivaa -blogista ja kaivoin ompelukoneen kaapin kätköistä, siis sieltä minne sen viimeksi survoin ja vannoin, etten enää koskaan koske siihen.
Ja siinä se nyt on, vuorikankaineen kaikkineen. Kukkaronkehyksen otin yhdestä vanhasta pussukasta ja kun ei muuta liimaa ollut, niin liimasin sen erikeeperillä. Innostuin tästä onnistumisesta niin, että tilasin jo lisää kehyksiä ja kunnon liimaakin. Täytyy myöntää, että ompelu on kivaa silloin kun se onnistuu!
